lauantai 29. syyskuuta 2012

VAPAA-AIKAA, VAATTEITA JA UKKOSMYRSKYJÄ


Mangojääteetä Dakshinapanilla.
Oli muuten imelää.
Kotimme on muuttunut sähkökatkosten pesäksi ja torakoiden invaasion kohteeksi. Kaiken tämän lisäksi vapaa-ajan viihdykkeemme IPERillä vähentyivät hetkellisesti huomattavasti. Viimeviikkoinen koomaviikonloppu ajantappomenetelmineen oli melkoisen infernaalista, lisäyksenä siihen elämäni pahin ukkosmyrsky. Joka rikkoi nettiyhteydet viikoksi, siksi uutta tekstiä tulee vasta nyt. Onneksi ruoka on edelleen hyvää. Ainakin lähes aina. Ja jäätelö vielä parempaa.

Lauantai on tunnetusti se aamu, jolloin ei tarvitse laittaa herätyskelloa soimaan. Niinpä siis nukuin viime lauantaina onnellisena siihen pisteeseen asti, kunnes heräsin huomatessani hikipisaroiden valuvan jalkojani pitkin. Avasin silmät, katsoin ylös, ja huomasin ettei tuulettimeni ole päällä. Nousin ylös, kokeilin katkaisijoita, mitään ei tapahtunut. Valot ja tuuletus olivat mennyttä. Kuvittelin jo mielessäni kauhukuvia siitä, että sähköt voivat olla pois monta päivää. Tai viikon. Se, mitä hassun sedän ja hänen vaimonsa puheista sai selvää, oli “fire”,  “mainswitch off” ja “you busted”. :D Ilmeisesti jossain päin rakennusta oli siis ollut pieni tulipalo, jonka vuoksi juuri meidän puoli oli pimeänä. Onneksi sähkökatkos kesti vain pari tuntia, jonka jälkeen jatkoimme elämää normaalisti. Harras toive on, ettei katkoja enää tulisi. Se voi tosin olla täyttä toiveajattelua.

Vapaa-aikaa meillä on töiden teholla hyvinkin runsaasti. Työpäivien pituus on keskimäärin 5½h, josta on varattu tunti lounastaukoa varten. Ei siis mitenkään kovin huimista tunneista ole kyse. :D Käytännössä Intiassa asuminen on kuitenkin harjoittelua 24/7. Kaikki ympärillä oleva on uutta ja erilaista. Joudun opettelemaan lähes joka päivä paljon uusia käytäntöjä ja toimintamalleja, jotka ovat itselle vieraita. Kyse ei siis ole pelkästään lasten kanssa työskentelystä, vaan ennen kaikkea uuteen kulttuuriympäristöön tutustumisesta. Myös vapaa-aika on siis oikeastaan harjoittelua. 


Varsinainen muotinäytös
Omien huoneidemme lisäksi meillä on käytössämme tv-huone. Voin kertoa, että television kanavatarjonta on hyvin laaja.100 kanavasta katsottavia on suurin piirtein 20. Sieltä löytyy muun muassa Disney Channel, HBO, MusicTV, Sony Pix ja vaikka mitä muuta. Päivittäinen ilonaiheemme on Greyn Anatomia! Jollekin saattaa herätä kysymys, että miksi ihmeessä me katsotaan telkkaria kun me ollaan Intiassa. Vastaus on yksinkertainen: tämä on meidän koti nämä kolme kuukautta. Jos olisin täällä lomamatkalla, en todellakaan istuisi montaa hetkeä television ääressä. Mutta me asutaan täällä, ja tehdään vapaa-aikana samoja asioita mitä kotona Suomessakin. Tässä osassa kaupunkia ei yksinkertaisesti voi joka ilta lähteä ulos tekemään mitään järkevää tai edes vähemmän järkevää, ei sitäkään jaksa. Meillä on viikonloput sitä varten, että pääsemme katselemaan nähtävyyksiä ja tutustumaan Kolkataan paremmin. Lööbailu ja rennosti ottaminen onnistuu mukavasti ja helposti sohvalla telkkarin ääressä.

Vaikka meillä on viihdykkeenä telkkari, oli iltojen kuluttaminen viimeviikon perjantaista tähän torstaihin asti lähes tuskaista. IPERillä oli viikon ajan käynnissä joku koulutushässäkkä, jonka seurauksena joitakin ihmemiehiä on linnoittautunut (siis majoittunut) meidän telkkarihuoneeseen. Ainoa paikka, missä pystyttiin torstaihin asti viettää aikaa on siis käytännössä Miiun ja minun huone. Joka alkaa tässä vaiheessa tuntua hyvin pieneltä… Ajantappomenetelmiä ovat siis olleet muun muassa ristiseiskan pelaaminen, UNO -korttipeli sekä matkakokoinen versio UpWords -sanapelistä englanninkielisenä. Nämä ajanvietteet alkavat muutaman päivän jälkeen tuntua hieman pitkästyttäviltä ja uuvuttavilta, koska täällä IPERillä ei käytännössä oikein ole mitään muuta mitä tehdä jos täältä ei lähde ulos. Ja sitäkään ei aina jaksa kuumuuden ja kulttuuriin sopeutumisesta aiheutuvan väsymyksen takia. Täytyy opetella kestämään sitäkin, että välillä on vain pakko maata bungalowissa ja katsella kattoon.


Näkymiä Victorian muistomerkin pihamaalle

Lauantaina päätimme kuitenkin lopettaa eristäytymisen, ja uskaltauduimme pitkälle taksimatkalle kohti keskustaa. Taksimatkat ovat niitä hetkiä, joista nautin suunnattomasti. Niissä hetkissä on parasta avoimista ikkunoista käyvä viilentävä tuulenvire, järjetön liikenteen sekamelska ja kaikkea uutta jännittävää nähtävää ympärillä. Tällä taksimatkalla päätimme olla turisteja. Päädyimme siis katsomaan kuningatar Viktorian muistomerkkiä, joka on Kolkatan tunnetuin nähtävyys. Hauskintahan koko jutussa oli se, että Intian kansalaisille pääsymaksu oli 10 rupiaa, ja ulkomaalaisille 150 rupiaa per nassu. :D Muistomerkki itsessään on aivan järkyttävän kokoinen valkoinen marmoripalatsi, jonka sisällä toimii tällä hetkellä museo. Muistomerkkipalatsin ympärille levittäytyy kasvitieteellinen puutarha. Kävimme tarkastelemassa tätä yli sata vuotta vanhaa arkkitehtuurin riemuvoittoa hämmästyneinä. Oli se sen verran komeaa nähtävää, että päätimme mennä sinne vielä joskus uudestaankin.


Victorian muistomerkki




Muistomerkkiä ympäröivästä puutarhasta

Lempivaatteet!


Sunnuntaina päätimme ottaa taksin kohti läheistä basaaria Dakshinapania. Basaari on auki päivittäin Durga Pujaan asti, ja se on täynnä kaikenmaailman intialaisia vaatteita. Kävimme siis vielä päivittämässä intialaista vaatevarastoamme. Intialaisissa vaatteissa on huomattavasti mukavampaa ja viileämpää tallustella kuin paksuissa Suomesta hankituissa t-paidoissa. Parasta Dakshinapanin reissussa oli se, että meille sattui myymään vaatteita nuori intialainen kristitty mies. Tämä mies innostui heti, kun näki Miiun kaulassa ristin. Mies alkoi esitellä toista olkavarttaan, johon hän oli juuri käynyt tatuoimassa Kristuksen orjantappurakruunu päässä. Tämä nuori herra piti meistä hyvää huolta!


Sunnuntai-ilta olikin sitten hyvin mielenkiintoinen, kun Kolkatan ylle puhkesi aivan järjetön ukkosmyrsky. Pelailimme siinä illalla korttia ja sanapeliä, kun myrsky alkoi yllättää. Kun yritimme rueta nukkumaan joskus puolilta öin, alkoi aivan järkyttävä ryske ja pauke. Ja sillä hetkellä, kun olin juuri saanut korvatulpat korviin ja hyvän asennon, tapahtui kamalia. Näkyi koko huoneenvalaiseva välähdys, pommilta kuulostanut räjähdys ja lieskat Miiun sängyn yläpuolella olevasta tuulettimesta. Siinä vaiheessa pompattiin melkoisen äkkiä ylös sängystä katkaisemaan virrat kaikista muista päällä olevista sähkölaitteista. Siitä pienen sydänkohtauksen kourissa vietetystä hetkestä teki vielä mukavampaa se, että käytävällä käveli vastaan aivan helkutin iso torakka (se 7cm pitkä torakka päätyi nurinpäin olevan roskiksen alle.) Siinä sitä sitte istuskeltiin ja tapettiin aikaa päälle tunti ennenku uskalsi mennä nukkumaan. Siitä yöstä tulikin sitten piitkä ja hikinen… Miiun tuuletin saatiin onneksi toimimaan kuitenkin JO tiistaina, eikä vasta ensi kesän keskiviikkona.


video

Onneksi saatiin siis telkkarihuone takas, Grey’s Anatomy is finally back on our activitylist! Nyt viikonloppuna ajateltiin lähteä katselemaan norsuja ja tiikereitä eläintarhaan. Tähän viikkoon on mahtunut myöa paljon muutakin, mutta intialaisesta mentaliteetista, lapsista ja opettamisesta kerron seuraavassa blogissani lisää mahdollisesti alkuviikosta.

3 kommenttia:

  1. Kuvia Taj Mahalista tulee sitte ku sinne mennään. Eli joulukuussa. :D Sitä ennen käydään Darjeelingissa kattomassa vuoria ja vähä ottamassa brunaa Goalla!

    VastaaPoista