Paratiisiloma Bagassa

Intialaiset tykkäävät juhlia jatkuvalla syötöllä. Viime viikolla juhlittiin Divalia, eli yhtä kuin Kali Pujaa. Me suuntasimme siis nokkamme kohti pientä intialaista paratiisia, Goaa. Baga Beach, goalainen ruoka ja Goan todella ystävälliset ihmiset toivat viikon aikana elämään paljon uutta kivaa ja jännää.

Baga Beach

Lentokone saavutti Goan lentokentän viime viikon tiistaina iltapäivällä. Siitä suuntasimme taksilla kohti Bagaa ja hotelliamme Riverside Residencyä. Hotellilla ehdimme vain käydä pyörähtämässä ja vaihtamassa vaatteet, kun jo juoksimme kohti kilometrin päässä ollutta Baga Beachia. Ensivaikutelma ja eteemme levittäytyvä näky oli aivan mieletön. Hiekkarantoja silmänkantamattomiin, ihanan sinivihreä meri, lämmin tuuli ja upeat aallot. Ei siinä kauaa tarvinnut hidastella, kun jo juoksin mereen nauttimaan merivedestä ja aalloista. Fiilis oli aivan mieletön!

Lila Cafessa oli tunnetusti sisällä myös söpöjä
karvaisia, ruokaa kerjääviä otuksia

Lila Cafe

Aamupalat nautimme hotelliamme lähellä olevassa kahvilassa nimeltään Lila Cafe. Kyseinen paikka tarjosi meille aivan mielettömiä länkkäriaamupaloja keitetyistä kananmunista vesipuhvelilla täytettyihin croissantteihin. Myös banaanipirtelöt ja tuorepuristetut mehut olivat parhautta.

Titanic Ali lähdössä neitsytmatkalleen

Elämäämme rannalla viihdytti Kolkatasta hankittu pieni ottolapsemme, vesileikkien hirmu, krokotiili nimeltään Titanic Ali. Titanic Ali herätti rannalla myös suurta huomiota ja kummastusta niin muiden turistien kuin paikallistenkin joukossa. Heille oli ilmeisesti epätavallista nähdä jotain niinkin mahtipontista kuin krokotiilin näköinen vesilelu. Siellä me sitten ratsastimme joka päivä aalloilla Titanic Alin kanssa. Valitettavasti loman loppupuolella Titanic Alin kestävyyskunto alkoi heikentyä, ja lauantaina hän sai suuren haavan ja häneltä irtosi jalka. Onneksi Titanic Alin jalat olivat erilliset ilmapallot, joita käytimme hyödyksi merta valloittaessamme. Titanic Alin ruhosta syntyi viimeiseksi päiväksi eli sunnuntaiksi Matille todella tyylikäs rantareppu. Titanic Alin jalat luovutimme intialaisille miehille, joihin Matti tutustui sunnuntaina. Jalat jäivät siis elämään Bagan rannoille. Mitä niille tulevaisuudessa tapahtuu, sitä emme saa koskaan tietää.

Voi sitä riemua...! :D

Aaltojen valtiatar!

Biitsillä hengailuun liittyi totta kai myös hiekkaveistosten tekeminen. Tämäkin aktiviteetti herätti kummastusta muissa kanssaeläjissä. Miiu teki muun muassa Matin päälle norsun, joka tuotti suurta hilpeyttä ohikulkijoihin. Toisena päivänä päätimme vääntää rannalle pienen hiekkalinnan. Vallihauta tosin ei onnistunut, sillä hiekka imaisia kaiken veden hienosta kaivannosta. Seuraavina päivinä rannoilla pyöriessämme saimme huomata, että olimme saaneet aikaan hiekkaveistosvillityksen myös muissa ihmisissä.

Titanic Ali ja yksinäinen linnake

Matti norsu

Ihana Javier! Ja se hattu. :D

Ehdimme myös saada Goalla omat kantapaikkamme. Päivisin löysimme löhöilypaikan aurinkopedeiltä rantabaarista nimeltään Xavier’s. Xavier’sin työntekijät olivat aivan mahtavaa porukkaa! Heti ensimmäisenä törmäsimme mieheen nimeltään Naeem, joka alkoikin puhua pälpättää meille lähes täydellistä suomenkieltä. Naeemilla oli myös suomenkielinen nimi, Mikko. Mikon kanssa kävimme pitkät keskustelut pelkästään suomeksi. Aivan mahtava tyyppi! Xavier’sissa piipahti yhtenä päivänä myös lehmä, joka päätti sitten syödä jonkun toisen turistin lautaselta. Xavier’s piti myös huolta meidän nesteytyksestämme tuorepuristettujen mehujen ja pirtelöiden muodossa. Xavier’sin toisen työntekijän ristimme Javieriksi, sillä emme yksinkertaisesti vain oppineet hänen oikeaa nimeään. Javier on niin ihanan sydämellinen ja suloinen mies! Olimme hänen hyviä ja parhaita ystäviään koko ajan, kun vietimme aikaa hänen kanssaan. Javierin kanssa kävimme myös pitkiä keskusteluita maailman menosta. Javier piti meistä niin paljon, että viimeisenä päivänämme Goalla hän haki minulle ja Miiulle jäätelöt jostain läheisestä kioskista, eikä edes pyytänyt niistä maksua. Ihana Javier! Parasta oli ehkä kuitenkin se, että sunnuntaina ostin itselleni hatun. Jota Javier halusi lainata. Lopputuloksena tästä tulikin se, että kyseinen hattu jäi Javierin päähän poistuttuamme Bagan rannoilta. Toivottavasti Javier ei ole saanut hirveitä tunnontuskia siitä, että hän epähuomiossa vei hattuni. Javier toivotti meille lähtiessämme siunausta, ja hän aikoi rukoilla meidän puolesta ettei meille sattuisi elämässämme koskaan mitään pahaa. Ja että kaikki olisi vain pelkästään hyvää. Ihana Javier!

RAPU!

Toinen kantapaikkamme oli Sports Bar, jossa viihdyimme iltaisin. Sports Barissa oli sisäänheittäjä nimeltään Raul. Raul on jossain elämänsä vaiheessa asunut Suomessa ja Venäjällä. Muutamia viikkoja sitten tämä heppu oli tavannut ruotsalaisen nyrkkeilijä neitokaisen, ja he olivat rakastuneet toisiinsa päätä pahkaa. Kun kerroimme, että olemme Suomesta ja osaamme ruotsia, päädyimme kirjoittamaan tämän herrasmiehen nimissä tälle tytölle ruotsinkielisiä rakkauskirjeitä. Joka ilta saimme raapustella näitä kauniita naapurimaamme kielellä ilmaistuja rakkaudentunnustuksia. Sports Bar oli myös ainoa paikka, josta saimme pyydettyämme drinkit ananaksesta ja pienestä melonista!

Norsupesu!

Parhaimpia kokemuksia lomalla olivat kuitenkin norsupesu ja parasailing! Perjantaina lähdimme käymään paikassa keskellä Goan viidakkoa, jossa pääsimme norsupesulle. Kiipesin siinä sitten oikean, ihanan ja suloisen norsun selkään, ja norsu roiskutteli vettä päälleni kärsällänsä. Se oli aivan mielettömän hienoa! Ja voi että kun jollain eläimellä voi olla kauniit silmät, rakastuin siihen otukseen aivan täysin! Parasailingia kokeilimme sunnuntaina. Lähdimme siis merelle veneellä, jonka perässä oli laskuvarjo. Siinä sitten lähdettiin veneen perässä tuulen mukana leijumaan ilmaan. Oli aivan järjettömän siistiä katsella rantamaisemia ja kuunnella aaltojen ääniä korkeuksista. Niin mieletöntä!

Ihana, kaunis eläin

Huiiiiiii!

Upeat auringonlaskut
olivat parhautta

Goalla sai siis vain levätä, maata auringossa, nauttia merestä ja lämmöstä. Ja ennen kaikkea sai nauttia siitä uskomattomasta vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä, joita goalaiset meille tarjosivat! Oli myös aivan mieletöntä päästä syömään länsimaista ruokaa kahden kuukauden jälkeen..! Voittajavalinnaksi osoittautui ravintola Britto’sin naudan ohuet fileeleikkeleet goalaisilla mausteilla. Aivan järjettömän hyvää! Myös erilaiset pastat ja kanafile pippurikastikkeessa olivat suuria nautinnon aiheita. Aivan mieletön loma!

Matkastani on nyt jäljellä enää neljännes. Työpäiviä on jäljellä yhdeksän. Kuukauden päästä voin todeta olevani kotona Kuhmossa äidin ja iskän jääkaapilla, odottelemassa joulua. Onneksi saamme harrastaa vielä lisää kotimaanmatkailua täällä Intiassa ihanan pienen intialaisen perheemme kanssa, kun viimeisellä viikollamme lähdemme vielä kohti Delhiä, Agraa ja Taj Mahalia!

Taksikommelluksia ja arkista aherrusta

Elämä Kolkatassa on jatkunut Durgan juhlimisen ja vuoristoilmassa virkistymisen jälkeen normaalisti. Päivät kuluvat töitä tehdessä lasten kanssa, rentoillessa ja kaupunkia ihmetellessä. On hämmentävää huomata, että Kolkata on alkanut tuntua oikeasti kodilta.

Pieni perfektionisti

Perinteinen päivä IPERillä kulkee seuraavalla kaavalla: Aamulla herätään kun jaksetaan, syödään aamupalaa, pelataan pari erää ristiseiskaa ja lähdetään yhdeksitoista töihin alakertaan. Siellä meitä odottaa hyperaktiivinen 2-6 noin kymmenen vuotiaan lapsen ryhmä, joiden kanssa olemme kaksi ja puoli tuntia putkeen. Tyttöjä ryhmässä on neljä ja poikia kaksi. Hyvänä päivänä paikalla saattaa olla pidennettyjen lomien vuoksi vain yksi ihana riiviö. Jolla on siis kolme opettajaa. Normaalisti paikalla on kuitenkin vähintään 3 lasta. No niin takaisin asiaan: tunti alkaa sillä, että piirrämme taululle liidulla viisi erilaista naamaa, iloisen, ok, surullisen, vihaisen ja väsyneen. Sen jälkeen jokainen lapsi saa käydä kirjoittamassa nimensä sen kuvan alle, millainen on sen päivän fiilis. Yleensä kaikki ovat ok tai hyvin iloisia. Sitten alkaa aherrus.

Yön pimeinä tunteina kehitämme lapsille tehtävämonisteita, joissa on useimmiten englannin kielen sanoja joita pitää kirjoittaa oikein, kuvia joita värittää, sekä helpohkoja matemaattisia pulmia. Niitä sitten ratkotaan ja tehdään yhdessä lasten kanssa. Hyvin usein joukossa on mukana sellainen lapsi, joka ei oikeastaan osaa tehdä itse mitään, vaan hän tarvitsee oman yksityisen opettajan. Joka on yleensä Matti. Koska Matilla riittää eniten kärsivällisyyttä tämän jonkinasteisesta keskittymishäiriöstä osansa saaneen lapsosen kanssa. Jossakin vaiheessa (yleensä jo tunnin jälkeen) kaikilta palleroilta loppuu kärsivällisyys, ja jonkin sortin häseltäminen, sekasorto ja hallittu kaaos saa alkaa. Lapset juoksevat ympäri luokkaa, alkavat lievästi terrorisoida toisiaan tai muuten vain touhuavat aivan kaikkea muuta kuin mitä heidän pitäisi touhuta. Yleensä annamme lasten riehua hetkisen, jonka jälkeen istutamme heidät takaisin paikoilleen. Ovelana jekkuna kehitimme Masala Monkeyn. Masala Monkey on piirretty apina, jolla on luokassa oma puu. Aina kun lapset käyttäytyvät hyvin, Masala Monkey kiipeää puun oksia ylöspäin. Jos lapset käyttäytyvät huonosti, Masala Monkey laskeutuu alaspäin tai jopa putoaa maahan. Puun latvassa Masalaa odottaa Magic Banana, ja jos Masala kiipeää tarpeeksi ylös ja saa Magic Bananan, tapahtuu jotain kivaa! Tämän on huomattu olevan hyvä kannustin lasten hyvin käyttäytymiselle. Vielä Masala Monkey ei ole tavoittanut Banaaniaan, mutta asia näyttää tulevaisuussen suhteen valoisalta. Emme tosin vielä itsekään tiedä, mitä tapahtuu kun Masala saa Banaaninsa.

Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut vain muutamia kommelluksia, nähtävyyksiä ja hauskuuksia. Yksi niistä oli ehdottomasti torstaiaamuinen taksimatka hammaslääkärille. Minulta siis lohkesi hampaasta jälleen palanen, joten jouduin tekemään paluun Dr. Gandhin hammasklinikalle. Kova tarkoitus oli siis ehtiä Tohtorin vastaanotolle kymmeneksi aamulla. No, tarina alkaa siitä, että yritimme metsästää taksia tälle muutamien kilometrien mittaiselle matkalle. Kirjoitin osoitteen ylös selkeästi lapulle, jota voi näyttää kuskille että tänne pitäisi päästä. Mutta kuten olemme tähän mennessä Intiasta jo moneen kymmeneen kertaan todenneet, asiat eivät koskaan toimi odotetulla tavalla, eikä mikään mene varsinkaan minkään logiikan mukaan. Kenelläkään taksikuskeista ei siis ollut harmainta aavistustakaan siitä, missä tämän osoitteen osoittama paikka sijaitsee. Sitten jokin kiva nainen neuvoi meitä, että sanokaa taksikuskille että vie meidät Bypassille, josta joku voi neuvoa meidät eteen päin. Tästä seurasi seuraavaa: saimme taksikuskin, joka tiesi missä on bypass. Joka sitten olikin aivan täysin vastakkaisessa suunnassa, missä hammaslääkäri oli. Päädyimme siis jonnekin aivan kuuseen, jossa kuski päätti pysähtyä ja lähteä kysymään tien varteen pysähtyneeltä poliisilta ajo-ohjeita. Siinä vaiheessa jouduin soittamaan hammaslääkärille, että anteeksi ollaan taksissa jossain aivan muualla kuin missä meidän pitäisi olla, ja että ollaan myöhässä. Lähdettiin sitten Miiun kanssa viemään puhelinta taksikuskille, ja Matti jäi istumaan taksiin. Yksin. Melkoisen absurdi tilanne. Saavutimme poliisisetien kanssa juttelevan kuskimme, ja annoin luurin hänelle. Poliisit kyselivät meiltäkin, mihin oikein halusimme päästä. Kuski puhui hammaslääkäritädin kanssa ehkä noin minuutin. Sitten lähdettiin ajamaan kunnon haipakkaa ja kuski tiesikin minne pitää mennä. Kävimme East Kolkatan puolella, mutta yllättäen päädyimmekin puolen tunnin ajamisen jälkeen oikeaan paikkaan, ja vieläpä täysin Gandhin vastaanoton oven eteen. Ajelimme siis ympäriinsä noin 15 kilometrin matkan viiden kilometrin sijaan. Parasta tässä kaikessa kuitenkin oli se, että hampaastani oli lohjennut vain pieni pala entistä paikkaa, jonka tohtori Gandhi ystävällisesti tasoitti veloituksetta.

Myös Kolkatan basaarit ja intialainen versio China Townista ovat tulleet tutuiksi. Viikko sitten lauantaina päätimme lähteä käymään kiinakaupungissa. Joka oli täysi kaaoottisuuden keskus. Ihmisiä oli niin paljon, että siellä sai kulkea kuin sillit purkissa. Kokonaisia katuja oli omistettu joillekin tietyille tuotteille. Oli katu, jossa oli pelkkiä optikkoliikkeitä, toisella kadulla oli pelkkiä kenkiä ja kolmannella kadulla myytiin miljoonassa eri kaupustelukojussa lastenvaatteita. Kaaoksen määrästä kertoo se, että ihan sama missä käveli oli pakko koko ajan katsoa ettei kävele itse kenenkään päälle, ettei kukaan kävele meidän päälle, ettei kukaan aja autolla, riksalla tai moottoripyörällä päälle tai ettei itse kävele vahingossa minkään kulkuvälineen alle. Tässä sekamelskassa sain myös kokea, miltä tuntuu kun joku intialainen yrittää hieman tungoksessa hiplailla. Lähdin aika äkkiä juoksentelemaan karkuun. Kaaos oli sen verran kova, ettei tästä kaikesta pystynyt ottamaan edes kuvia. Mielenkiintoisinta Kolkatan Chinatownissa on ehkä se, että siellä asuu nykyään enää noin 50 kiinalaisperhettä kun kaikki muut on karkotettu pois.

St. Johnin kirkko

Intialainen Viimeinen ehtoollinen

Osuimme eräänä päivänä basaariseikkailujen jälkeen myös Pyhän Johanneksen kirkolle. Oli aivan mahtavaa päästä käymään jossakin sellaisessa paikassa, joka on oleellinen osa meidän omaa kulttuuria ja varsinkin omaa elämää. St. Johnin kirkossa on myös intialainen versio Viimeisestä ehtoollisesta. Teoksen maalaaja oli käyttänyt malleinaan intialaisia kaupustelijoita. Mielenkiintoista kirkossa oli se, että sen ovien ulkopuolella oli iso kivinen muistolaatta, joka oli omistettu Peter Panille. Siis oikealle ihmiselle, joka vain ilmeisesti sattui olemaan satuhahmon niminen.

Pyhän Johanneksen kirkko sisältä

Peter Panin muistolle

Pieni ihana viikari opetteli värejä
suomeksi UNO-korteista

IPERin lapset ovat ihania. Istuessani tässä eräänä iltana toimistossa tietokoneella, yksi noin 10-vuotias tyttö tuli juttelemaan minulle. Lopuksi hän halasi minua, pussasi molemmille poskille ja sanoi tervehdykseksi “Byebye Barbiedoll, tata!”. Aivan mahtavuutta! Kivaa olla välillä kuningatar tai barbienukke. :D Se on ollut myös hienoa, että lapset ovat alkaneet kutsua meitä etunimillä ilmausten sir ja ma’am sijaan. Tässä kulttuurissa vanhemman ihmisen kutsuminen etunimellä on rangaistava teko, josta seuraa yleensä läpsäisy tai jotain muuta vastaavaa. Pisteet lapsille siitä, että uskaltavat ja haluavat käyttää meidän oikeita nimiä! Meitä viihdyttämässä on ollut parin viikon aikana myös nepalilaisen työtoverimme 2,5-vuotias yliaktiivinen ja ylisöpö tytär! Joka yksi aamu herätti Matin seisomalla Matin bungalowin ulkopuolella tuijottamassa Mattia. Tämä tyttö myös on salamana minun ja Miiun huoneessa joka aamu, kun hän tajuaa meidän olevan hereillä. Kyseinen pieni tytön tyllerö on keksinyt myös aktiviitetin Miiun UNO-korttien tuhoamisesta. Me ollaan saatu nauttia myös aivan yli-ihanista pienen tytön tanssiesityksistä.

Pienet kampaustuokiot.
Taisin saada siinä samalla päähäni
mehuja jostain hedelmästä.

Viikkoja Intiassa on jäljellä enää viisi, mikä tarkoittaa noin 35:ttä päivää, joista töitä on 11. Huomisesta alkaen seuraavan viikon ajan taikasana on: GOA. Loma alkakoon. Taas.