Intialaiset tykkäävät juhlia jatkuvalla syötöllä. Viime viikolla juhlittiin Divalia, eli yhtä kuin Kali Pujaa. Me suuntasimme siis nokkamme kohti pientä intialaista paratiisia, Goaa. Baga Beach, goalainen ruoka ja Goan todella ystävälliset ihmiset toivat viikon aikana elämään paljon uutta kivaa ja jännää.
Lentokone saavutti Goan lentokentän viime viikon tiistaina iltapäivällä. Siitä suuntasimme taksilla kohti Bagaa ja hotelliamme Riverside Residencyä. Hotellilla ehdimme vain käydä pyörähtämässä ja vaihtamassa vaatteet, kun jo juoksimme kohti kilometrin päässä ollutta Baga Beachia. Ensivaikutelma ja eteemme levittäytyvä näky oli aivan mieletön. Hiekkarantoja silmänkantamattomiin, ihanan sinivihreä meri, lämmin tuuli ja upeat aallot. Ei siinä kauaa tarvinnut hidastella, kun jo juoksin mereen nauttimaan merivedestä ja aalloista. Fiilis oli aivan mieletön!
Aamupalat nautimme hotelliamme lähellä olevassa kahvilassa nimeltään Lila Cafe. Kyseinen paikka tarjosi meille aivan mielettömiä länkkäriaamupaloja keitetyistä kananmunista vesipuhvelilla täytettyihin croissantteihin. Myös banaanipirtelöt ja tuorepuristetut mehut olivat parhautta.
Elämäämme rannalla viihdytti Kolkatasta hankittu pieni ottolapsemme, vesileikkien hirmu, krokotiili nimeltään Titanic Ali. Titanic Ali herätti rannalla myös suurta huomiota ja kummastusta niin muiden turistien kuin paikallistenkin joukossa. Heille oli ilmeisesti epätavallista nähdä jotain niinkin mahtipontista kuin krokotiilin näköinen vesilelu. Siellä me sitten ratsastimme joka päivä aalloilla Titanic Alin kanssa. Valitettavasti loman loppupuolella Titanic Alin kestävyyskunto alkoi heikentyä, ja lauantaina hän sai suuren haavan ja häneltä irtosi jalka. Onneksi Titanic Alin jalat olivat erilliset ilmapallot, joita käytimme hyödyksi merta valloittaessamme. Titanic Alin ruhosta syntyi viimeiseksi päiväksi eli sunnuntaiksi Matille todella tyylikäs rantareppu. Titanic Alin jalat luovutimme intialaisille miehille, joihin Matti tutustui sunnuntaina. Jalat jäivät siis elämään Bagan rannoille. Mitä niille tulevaisuudessa tapahtuu, sitä emme saa koskaan tietää.
Biitsillä hengailuun liittyi totta kai myös hiekkaveistosten tekeminen. Tämäkin aktiviteetti herätti kummastusta muissa kanssaeläjissä. Miiu teki muun muassa Matin päälle norsun, joka tuotti suurta hilpeyttä ohikulkijoihin. Toisena päivänä päätimme vääntää rannalle pienen hiekkalinnan. Vallihauta tosin ei onnistunut, sillä hiekka imaisia kaiken veden hienosta kaivannosta. Seuraavina päivinä rannoilla pyöriessämme saimme huomata, että olimme saaneet aikaan hiekkaveistosvillityksen myös muissa ihmisissä.
Ehdimme myös saada Goalla omat kantapaikkamme. Päivisin löysimme löhöilypaikan aurinkopedeiltä rantabaarista nimeltään Xavier’s. Xavier’sin työntekijät olivat aivan mahtavaa porukkaa! Heti ensimmäisenä törmäsimme mieheen nimeltään Naeem, joka alkoikin puhua pälpättää meille lähes täydellistä suomenkieltä. Naeemilla oli myös suomenkielinen nimi, Mikko. Mikon kanssa kävimme pitkät keskustelut pelkästään suomeksi. Aivan mahtava tyyppi! Xavier’sissa piipahti yhtenä päivänä myös lehmä, joka päätti sitten syödä jonkun toisen turistin lautaselta. Xavier’s piti myös huolta meidän nesteytyksestämme tuorepuristettujen mehujen ja pirtelöiden muodossa. Xavier’sin toisen työntekijän ristimme Javieriksi, sillä emme yksinkertaisesti vain oppineet hänen oikeaa nimeään. Javier on niin ihanan sydämellinen ja suloinen mies! Olimme hänen hyviä ja parhaita ystäviään koko ajan, kun vietimme aikaa hänen kanssaan. Javierin kanssa kävimme myös pitkiä keskusteluita maailman menosta. Javier piti meistä niin paljon, että viimeisenä päivänämme Goalla hän haki minulle ja Miiulle jäätelöt jostain läheisestä kioskista, eikä edes pyytänyt niistä maksua. Ihana Javier! Parasta oli ehkä kuitenkin se, että sunnuntaina ostin itselleni hatun. Jota Javier halusi lainata. Lopputuloksena tästä tulikin se, että kyseinen hattu jäi Javierin päähän poistuttuamme Bagan rannoilta. Toivottavasti Javier ei ole saanut hirveitä tunnontuskia siitä, että hän epähuomiossa vei hattuni. Javier toivotti meille lähtiessämme siunausta, ja hän aikoi rukoilla meidän puolesta ettei meille sattuisi elämässämme koskaan mitään pahaa. Ja että kaikki olisi vain pelkästään hyvää. Ihana Javier!
Toinen kantapaikkamme oli Sports Bar, jossa viihdyimme iltaisin. Sports Barissa oli sisäänheittäjä nimeltään Raul. Raul on jossain elämänsä vaiheessa asunut Suomessa ja Venäjällä. Muutamia viikkoja sitten tämä heppu oli tavannut ruotsalaisen nyrkkeilijä neitokaisen, ja he olivat rakastuneet toisiinsa päätä pahkaa. Kun kerroimme, että olemme Suomesta ja osaamme ruotsia, päädyimme kirjoittamaan tämän herrasmiehen nimissä tälle tytölle ruotsinkielisiä rakkauskirjeitä. Joka ilta saimme raapustella näitä kauniita naapurimaamme kielellä ilmaistuja rakkaudentunnustuksia. Sports Bar oli myös ainoa paikka, josta saimme pyydettyämme drinkit ananaksesta ja pienestä melonista!
Parhaimpia kokemuksia lomalla olivat kuitenkin norsupesu ja parasailing! Perjantaina lähdimme käymään paikassa keskellä Goan viidakkoa, jossa pääsimme norsupesulle. Kiipesin siinä sitten oikean, ihanan ja suloisen norsun selkään, ja norsu roiskutteli vettä päälleni kärsällänsä. Se oli aivan mielettömän hienoa! Ja voi että kun jollain eläimellä voi olla kauniit silmät, rakastuin siihen otukseen aivan täysin! Parasailingia kokeilimme sunnuntaina. Lähdimme siis merelle veneellä, jonka perässä oli laskuvarjo. Siinä sitten lähdettiin veneen perässä tuulen mukana leijumaan ilmaan. Oli aivan järjettömän siistiä katsella rantamaisemia ja kuunnella aaltojen ääniä korkeuksista. Niin mieletöntä!
Goalla sai siis vain levätä, maata auringossa, nauttia merestä ja lämmöstä. Ja ennen kaikkea sai nauttia siitä uskomattomasta vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä, joita goalaiset meille tarjosivat! Oli myös aivan mieletöntä päästä syömään länsimaista ruokaa kahden kuukauden jälkeen..! Voittajavalinnaksi osoittautui ravintola Britto’sin naudan ohuet fileeleikkeleet goalaisilla mausteilla. Aivan järjettömän hyvää! Myös erilaiset pastat ja kanafile pippurikastikkeessa olivat suuria nautinnon aiheita. Aivan mieletön loma!
Matkastani on nyt jäljellä enää neljännes. Työpäiviä on jäljellä yhdeksän. Kuukauden päästä voin todeta olevani kotona Kuhmossa äidin ja iskän jääkaapilla, odottelemassa joulua. Onneksi saamme harrastaa vielä lisää kotimaanmatkailua täällä Intiassa ihanan pienen intialaisen perheemme kanssa, kun viimeisellä viikollamme lähdemme vielä kohti Delhiä, Agraa ja Taj Mahalia!
 |
| Baga Beach |
 |
| Lila Cafessa oli tunnetusti sisällä myös söpöjä karvaisia, ruokaa kerjääviä otuksia |
 |
| Lila Cafe |
 |
| Titanic Ali lähdössä neitsytmatkalleen |
 |
| Voi sitä riemua...! :D |
 |
| Aaltojen valtiatar! |
 |
| Titanic Ali ja yksinäinen linnake |
 |
| Matti norsu |
 |
| Ihana Javier! Ja se hattu. :D |
 |
| RAPU! |
Toinen kantapaikkamme oli Sports Bar, jossa viihdyimme iltaisin. Sports Barissa oli sisäänheittäjä nimeltään Raul. Raul on jossain elämänsä vaiheessa asunut Suomessa ja Venäjällä. Muutamia viikkoja sitten tämä heppu oli tavannut ruotsalaisen nyrkkeilijä neitokaisen, ja he olivat rakastuneet toisiinsa päätä pahkaa. Kun kerroimme, että olemme Suomesta ja osaamme ruotsia, päädyimme kirjoittamaan tämän herrasmiehen nimissä tälle tytölle ruotsinkielisiä rakkauskirjeitä. Joka ilta saimme raapustella näitä kauniita naapurimaamme kielellä ilmaistuja rakkaudentunnustuksia. Sports Bar oli myös ainoa paikka, josta saimme pyydettyämme drinkit ananaksesta ja pienestä melonista!
 |
| Norsupesu! |
 |
| Ihana, kaunis eläin |
 |
| Huiiiiiii! |
 |
| Upeat auringonlaskut olivat parhautta |
Matkastani on nyt jäljellä enää neljännes. Työpäiviä on jäljellä yhdeksän. Kuukauden päästä voin todeta olevani kotona Kuhmossa äidin ja iskän jääkaapilla, odottelemassa joulua. Onneksi saamme harrastaa vielä lisää kotimaanmatkailua täällä Intiassa ihanan pienen intialaisen perheemme kanssa, kun viimeisellä viikollamme lähdemme vielä kohti Delhiä, Agraa ja Taj Mahalia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti